torstai 25. helmikuuta 2016

Pohdintoja osa || "Parisuhdekalastus" - Uhka vai mahdollisuus?

Edellisessä pohdiskelevassa tekstissä mutustelin läpi syitä miksi kalastelevia naisia on vielä suhteellisen vähän. Tänään mielenpäälle nousi puolitutun esittämän kysymyksen pohjalta ajatus siitä, miksi yhdessä kalastava pariskunta on vielä naiskalastajaakin harvinaisempi asia? 

Kalastajilta kysyttäessä, että mikä siinä "hullunhommassa" oikein viehettää, vastaukseksi useimmiten saa jotakin seuraavista: Jännitysmomentti=tuleeko saalista, Jännitysmomentti2=-paukkuuko enkat, luontokokemus, "ulkoilmailu"/ulkoilu, uudet/vanhat-gearit (kunhan niitä on ja useimpien mielestä enemmän on tässäkin enemmän..), rauhoittuminen-luonnonrauha/kauneus ja sitten tämä klassinen oma-aika. Itsekin osaan arvostaa ja kaivata tuota omaa-aikaa, mutta jotenkin sen asettaminen syyksi sille, että kalastetaan mieluummin yksin tai kavereiden kanssa, kuin oman puolison kansssa tuntuu vieraalta. Minulle tämä oma-aika käsite näyttäytyy mahdollisuutena arjen ja velvotteiden keskellä tehdä juuri niitä asioita, joita sillä hetkellä haluan. Se, että tämä oma-aika olisi aina jotain sellaista johon puoliso ei kuulu/osallistu tuntuu hassulta. Miksi EN haluaisi viettää sitä "parasta" aikaa arjen keskellä puolison kanssa? Monet kertoisivat tähän vastaukseksi, että nauttivat juuri siitä  rauhoittumisesta, yksin- ja hiljaaolemisesta, mitä kalareissut tarjoavat. 
Varmoin kirjaimin uskallan sanoa, että niin minäkin ja myös mieheni, erotuksena vain se, että teemme edellä mainittuja yhdessä. Hiljaa voi olla kaksinkin, jopa samassa veneessä ja vieläpä pariskuntana. Aina ei tarvita sanoja, keskustelua tai sitä naisille tunnusomaisempaa (?) tunteista avautumista viettääkseen antoisaa parisuhdeaikaa. 



kalastuspäivään valmistautumista...

Kalastuksessa mielestäni kiteytyy hienosti sekä tämä yksinoleminen, että sitten se seurallisempi puoli, jonka monet yhdistävät  kaveriporukassa vietettäväksi. Useamman tunnin reissuilla vesille on hyvin aikaa sekä rauhoittumiseen, että jutteluun ja vitsailuun. Toki itsekin nautin silloin tällöin niistä hetkistä kun olen ihan yksikseni, joko sitten kotona tai luonnossa. Paremmalta vain useimmiten tuntuu jakaa nämä "oma-ajan" hetket sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa on valinnut jakaa sen "muunkin" ajan.  Voihan tietysti olla, että olemme vain niitä harvoja pariskuntia, jotka nauttivat vapaa-ajallaan (teki niin paljon mieli kirjoittaa vapa-ajallaan.. :D ) samoista asioista. 


Kuvituskuvaa parinvuoden takaiselta merireissulta




"Miten sää pärjäät naises kanssa kaksin kisoissa, jos mää ottaisin vaimon mukaan niin riitelyksi/pilalle menis koko reissu?"

Tässäpä tämä ehkä alltime inhokkikysymykseni. Tämä on kuitenkin ehdottomasti yleisin kysymys miehelleni, kun kuullaan,  että kalastetaan pääasiassa kaksistaan. Oletusarvo siitä, että naisten kanssa (vieläpä sen oman mielitietyn) tulee aina riitaa, on samaan aikaan sekä järjetön, että surkuhupaisa. Me ei mieheni  kanssa riidellä paljon muutenkaan, niin miksi tilanne muuttuisi kun astutaan veneeseen? Tunnetaan toisemme hyvin ja yhteistyö pelaa, joten missä ongelma? Veneessä ollessa on tietysti se tilanne, että ollaan suhteellisen pienellä alueella ja kokoajan näköyhteyden päässä toisesta. Kuitenkin kalastaessa keskitytään pääsääntöisesti siihen omaan tekemiseen ja erityisesti kisoissa on myöskin yhteinen päämäärä mitä kohti molemmat yksilöinä toimii.  Ja sitten kun se jättimonni iskee on jaettu ilo aina tupla ilo!


Välillä voi pysähtyä ja käydä vaikka pitsalla!


Pitäisikö kaikkien pariskuntien nyt sitten lähteä aina kaksistaan vesille? Ei tietenkään. Mutta voisiko joskus harkita, että edes silloin tällöin lähdettäisiin ihan vaan "parisuhdekalaan". Todellakin. Ainoana "vaaranahan" on, että se harvemmin kalassa viihtyvä osapuoli innostuukin todenteolla ja harrastus jatkuu monilla enemmän yhdessä. Tulipahan taas aika deeppiä tekstiä, mutta viikonlopun pilkkikisojen jälkeen toivottavasti myös niitä saaliskuvia ja kisaraporttia! :)


Onko muilla "oma-aika" enemmän yhteistä laatu-aikaa puolison kanssa vai sitä ylhäisen yksinäisyyden viettoa erillään? Onko yhteiset harrastukset uhka vai mahdollisuus pariskunnille? Voiko kaksin olla "yksin"?

kirjoitus, kuvat ja mielipiteet: ( :D ):
Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti