torstai 25. helmikuuta 2016

Pohdintoja osa || "Parisuhdekalastus" - Uhka vai mahdollisuus?

Edellisessä pohdiskelevassa tekstissä mutustelin läpi syitä miksi kalastelevia naisia on vielä suhteellisen vähän. Tänään mielenpäälle nousi puolitutun esittämän kysymyksen pohjalta ajatus siitä, miksi yhdessä kalastava pariskunta on vielä naiskalastajaakin harvinaisempi asia? 

Kalastajilta kysyttäessä, että mikä siinä "hullunhommassa" oikein viehettää, vastaukseksi useimmiten saa jotakin seuraavista: Jännitysmomentti=tuleeko saalista, Jännitysmomentti2=-paukkuuko enkat, luontokokemus, "ulkoilmailu"/ulkoilu, uudet/vanhat-gearit (kunhan niitä on ja useimpien mielestä enemmän on tässäkin enemmän..), rauhoittuminen-luonnonrauha/kauneus ja sitten tämä klassinen oma-aika. Itsekin osaan arvostaa ja kaivata tuota omaa-aikaa, mutta jotenkin sen asettaminen syyksi sille, että kalastetaan mieluummin yksin tai kavereiden kanssa, kuin oman puolison kansssa tuntuu vieraalta. Minulle tämä oma-aika käsite näyttäytyy mahdollisuutena arjen ja velvotteiden keskellä tehdä juuri niitä asioita, joita sillä hetkellä haluan. Se, että tämä oma-aika olisi aina jotain sellaista johon puoliso ei kuulu/osallistu tuntuu hassulta. Miksi EN haluaisi viettää sitä "parasta" aikaa arjen keskellä puolison kanssa? Monet kertoisivat tähän vastaukseksi, että nauttivat juuri siitä  rauhoittumisesta, yksin- ja hiljaaolemisesta, mitä kalareissut tarjoavat. 
Varmoin kirjaimin uskallan sanoa, että niin minäkin ja myös mieheni, erotuksena vain se, että teemme edellä mainittuja yhdessä. Hiljaa voi olla kaksinkin, jopa samassa veneessä ja vieläpä pariskuntana. Aina ei tarvita sanoja, keskustelua tai sitä naisille tunnusomaisempaa (?) tunteista avautumista viettääkseen antoisaa parisuhdeaikaa. 



kalastuspäivään valmistautumista...

Kalastuksessa mielestäni kiteytyy hienosti sekä tämä yksinoleminen, että sitten se seurallisempi puoli, jonka monet yhdistävät  kaveriporukassa vietettäväksi. Useamman tunnin reissuilla vesille on hyvin aikaa sekä rauhoittumiseen, että jutteluun ja vitsailuun. Toki itsekin nautin silloin tällöin niistä hetkistä kun olen ihan yksikseni, joko sitten kotona tai luonnossa. Paremmalta vain useimmiten tuntuu jakaa nämä "oma-ajan" hetket sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa on valinnut jakaa sen "muunkin" ajan.  Voihan tietysti olla, että olemme vain niitä harvoja pariskuntia, jotka nauttivat vapaa-ajallaan (teki niin paljon mieli kirjoittaa vapa-ajallaan.. :D ) samoista asioista. 


Kuvituskuvaa parinvuoden takaiselta merireissulta




"Miten sää pärjäät naises kanssa kaksin kisoissa, jos mää ottaisin vaimon mukaan niin riitelyksi/pilalle menis koko reissu?"

Tässäpä tämä ehkä alltime inhokkikysymykseni. Tämä on kuitenkin ehdottomasti yleisin kysymys miehelleni, kun kuullaan,  että kalastetaan pääasiassa kaksistaan. Oletusarvo siitä, että naisten kanssa (vieläpä sen oman mielitietyn) tulee aina riitaa, on samaan aikaan sekä järjetön, että surkuhupaisa. Me ei mieheni  kanssa riidellä paljon muutenkaan, niin miksi tilanne muuttuisi kun astutaan veneeseen? Tunnetaan toisemme hyvin ja yhteistyö pelaa, joten missä ongelma? Veneessä ollessa on tietysti se tilanne, että ollaan suhteellisen pienellä alueella ja kokoajan näköyhteyden päässä toisesta. Kuitenkin kalastaessa keskitytään pääsääntöisesti siihen omaan tekemiseen ja erityisesti kisoissa on myöskin yhteinen päämäärä mitä kohti molemmat yksilöinä toimii.  Ja sitten kun se jättimonni iskee on jaettu ilo aina tupla ilo!


Välillä voi pysähtyä ja käydä vaikka pitsalla!


Pitäisikö kaikkien pariskuntien nyt sitten lähteä aina kaksistaan vesille? Ei tietenkään. Mutta voisiko joskus harkita, että edes silloin tällöin lähdettäisiin ihan vaan "parisuhdekalaan". Todellakin. Ainoana "vaaranahan" on, että se harvemmin kalassa viihtyvä osapuoli innostuukin todenteolla ja harrastus jatkuu monilla enemmän yhdessä. Tulipahan taas aika deeppiä tekstiä, mutta viikonlopun pilkkikisojen jälkeen toivottavasti myös niitä saaliskuvia ja kisaraporttia! :)


Onko muilla "oma-aika" enemmän yhteistä laatu-aikaa puolison kanssa vai sitä ylhäisen yksinäisyyden viettoa erillään? Onko yhteiset harrastukset uhka vai mahdollisuus pariskunnille? Voiko kaksin olla "yksin"?

kirjoitus, kuvat ja mielipiteet: ( :D ):
Jenni

tiistai 23. helmikuuta 2016

Venemessut 2016 - Metrilakua ja muutakin?

Päätettiin tyttöjen kanssa jo aikaisin viime syksynä, että lähdetään tsekkaamaan kevään 2016 venemessut. Emme olleet aiemmin (poislukien turun venexpo) käyneet venemessuilla ja emme oikein tienneet mitä odottaa. Messujen kestosta (10 päivää), isosta kävijämäärästä (yli 75 000) ja somekeskusteluista oli pääteltävissä, että messuilla tulisi olemaan paljon muutakin kuin pelkkää uusien veneiden ihastelua. Lauantaiaamusta lähdimmekin Kalastus-lehden FB-arvonnasta voittamiemme lippujen kanssa kohti Helsingin messukeskusta. Heti alkuun jo parkkipaikkaa metsästäessä kävi selväksi, että ihan yksikseen ei tarvitse messuilla palloilla, väkeä oli todella paljon liikkeellä!
Sisälle päästyämme suuntasimme ensimmäisenä etsimään Hokkasta Yamaha/Yamarin osastolta. Osastolla kävikin aikamoinen vilske ja kiinnostus veneitä kohtaan tuntui olevan kova. Helposti kuitenkin löytyi tutut kasvot ja päästiin vaihtamaan kuulumisia uuden Yamarinin pehmeille penkeille.


6 ja 7 osastot oli pyhitetty lähinnä messujen nimen mukaisesti veneille, sieltä siirryimme kuitenkin nopeasti tutukimaan enemmän kalastukseen liittyviä osastoja uuden aallon- altaan puolelle. Must see- listalle oli ruksattuna muutama esitys Rapalan Kalatakuu Jättiakvaariolla, kaikuluotainten näytteilleasettelijat ja kalastusvaatetus. Yläkerrassa jumituimme ensimäisen kerran suustamme kiinni Lowrancen kaikuluotainten pariin. Saimme kattavan esittelyn erilaisten laitteiden eroista ja tulevan  kauden uutuuksista. Kalastuselektroniikka ei lähtökohtaisesti ole mimmien vahvinta alaa ja lähempänä kesää olisikin mukava kaikuluotainhankinnan jälkeen saada ihan perustavanlaatuinen opastus siihen oman laitteen käyttöön. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle ponnahtaminen onkin turvallisinta tämän kaltaisilla messuilla, joissa pääsääntöisesti esittelijöinä toimii todella asiantuntevaa porukkaa. Uuden oppiminen ja oman tietämättömyyden esiintuominen ei paljon messuympäristöä helpommaksi muutu, suositellaan! Itse Lowrancen laitteista päällimmäisenä mieleen jäi erinomaiset ominaisuudet MotorGuide keulamoottorin kanssa (mm. pin pointtaus kaiunkuvasta) ja viistokaiun havainnollistaminen tällaisille amatööreille paperitaittelun avulla. :D Mimmit haluaakin antaa OPM/Lowrancen Mika Silvastille erityismaininnan huipusta asiakaspalvelusta/tuote-esittelystä, josta oli helppo saada perusideat irti vaikka ei mitään elektroniikkavelhoja ollakaan!

Jenni, 4v askartelee.. Viistokaiunperiaatteita origamina :D

Paperikäännettynä samaan näkymään kuin viistokaiuissa, tää trikki teki sen mitä useampi mies ei ole blondille pystynyt selostamaan! Aivan mahtava "innovaatio Lowrancen Mika Silvastilta!





Mika esittelee erikätevää  pinpoint-toimintoa.
Keskittyminen huipussaan, ei tuo nyt ihan noin vakavaa ollut miltä kuvasta näyttää.. :D


Yläkerran tilat oli pyhitetty ns. sekalaiselle seurakunnalle esittelijöitä sisältäen elektroniikkaa, vaatetusta, veneiden pientarvikkeiden jälleenmyyjiä ja paljon paljon muuta. Suuri valikoima eri valmistajien ja merkkien ulkoiluvaatteita yllätti positiivisesti. Esillä oli mm. Ursuit, Musto, Henri Lloyd, Helly Hansen jne. Joukosta löytyi piristävän paljon myös mimmienkin silmää miellyttäviä malleja ja värejä totuttujen mustan ja harmaan rinnalle! Alla kuvia muutamista lemppareista: (kuvat: googlekuvahaku, joten suuntaa antavia..)


Erityisesti tällainen hieman pidemmän mallinen takki herätti innostusta mimmeissä, myös väri valinasta plussaa! (kuva: googlekuvahaku)


Eniten silmää miellytti tietysti kalastuksen kannalta kaikista epäkäytännöllisin väri, eli valk./vaalea.. :D (kuva: googlekuvahaku)



Suosikiksi messuvalkiomasta nousi tämä anorakkimallinen Henri Lloydin takki, erottui edukseen mielenkiintoisen leikkauksen ansiosta! (kuva: googlekuvahaku)

Kokeiluun asti mimmeillä meni ursuitin mps-puku, josta saatiinkin kattava esittely Ursuitin omalla osastolla. Esillä oli runsaasti erilaisia pelastautumispukuja ja sitten tämä mielenkiintoinen mps-puku, joka puetaan ulkovaatetuksen alle. Sen ideana on pitää vedenvaraan joutuessa kaikki sen alle jäävät vaatteet ja itse ihminen kuivana, eli lämpimänä. Koekaniiniksi valittiin Sini, jolle sovitukseen haettiin junnukokoinen puku. Puku meni kyllä päälle, mutta käyttömukavuuden kannalta aavistuksen isompi koko olisi parempi. Tarvitsee siis mennä täällä kotipuolessa johonkin alanliikkeeseen testaamaan xs- ja s-kokoja (ihan aikuisten mallistosta siis,jeee :D ). 
 




Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen oli mukava päästä Rapalan Kalatakuu Jättiakvaariolle hetkeksi istahtamaan. Kaikille messupäiville oli Rapalan altaalle buukattu useita kalastusaiheisia esityksiä nimekkäiden esiintyjien voimin. Näin jälkeenpäin ajatellen harmittaa, ettei enempää esityksiä kuin "Peltsin ja Antin kalastusvinkit" tullut päivän aikana nähtyä. Jälleen kerran aika vaan kului liian nopeasti kun oli mukavaa.. :D Ensi vuonna voisikin tähdätä kaksi päiväiseen vierailuun niin ei tarvitsisi niin tuulispäänä viuhua paikasta toiseen! Erityisen "hyvää" teki nähdä etteipä ne akvaarion kalatkaan kaikkiin huippuoppaiden vieheisiin osoittaneet mitään kiinnostusta. Varsinkin isohkoja haukivieheitä kalat näyttivät jopa hieman pelkäävän. Ainakin ne säpsähtelivät vieheiden osuessa kalan huomaamatta niiden pyrstöön. Ilmeisesti akvaariossa ruokinta pelasi hyvin ja ihan kaikkiin "kotkotuksiin" kalat eivät haksahtaneet... Oli myös hauska nähdä kuinka tuollaisessa keinotekoisessa elinympäristössä ahvenet hakeutuivat parviksi muiden kalojen viihtyessä erillään. Kaikukuvista tuttu joulukuusi tuli siis todennettua ihan omin silmin, joskin hieman harvalukuisilla osallistujilla.

Saija ja Sini pääsi kuvaan Peltsin kanssa

Rapalan altaalle oli viritelty Trackerin vene esiintymislavaksi. Hauska idea!

Väkeä tuntui akvaariokiinnostavan, eikä ihme mielenkiintoisia ja monipuolisia esityksiä!

Hetken levähdyksen jälkeen lähdettiin vielä moikkaamaan Finlandia-uistimen Jari Kostamoa Raymarinen osastolle. Siellä sitten vierähtikin jutustellessa ja laitteisiin tutuessa useampi tovi. Raymarinen laitteista päällimmäisenä mieleen jäi kätevän kuuloinen Wi-Fish-laite, jonka avulla kaikukuvaa saadaan langattomasti välitettyä älylaitteisiin. Eli kaikukuvaa voi samaan aikaa langattomasti vastaanottaa esimerkiksi keulamimmin kännyyn ja takaosassa päivystävän tablettiin. Tähän palettiin kun lisätään vielä navionics-sovellus, käytössä on jo melko mahtava yhdistelmä. Tästä Navionicsin sovelluksesta meille kertoili Raymarinen osastolla NBF-blogin kirjoittaja (linkki oikealla palkissa..), kalastusopas Pasi Tuike. Maksullisen sovelluksen parhaita puoli on sen yhteisöllinen käyttö ja siitä muodostuvat hyödyt. Kuka tahansa käyttäjä voi lähettää dataa/muutoksia karttoihin navionicsin kautta, kuten esim. paikkatiedon kartassa näkymättömälle kivelle tai tarkat pohjakartat luotaamiltaan vesistöalueilta. Päivityksiä tulee kuulemma 2000 kappaleen luokkaa per päivä! Muutenkin Jarin ja Pasin kanssa riitti sen verran paljon jutusteltavaa, että yhtäkkiä huomattiinkin kellon olevan jo puoli kuusi ja messujen sulkeutuvan puolen tunnin päästä. Molempien miesten kanssa onkin sovittu jo treffit no. 2, toiset aivan parin viikon päähän ja toiset vielä avoimella aikataululla lähitulevaisuuteen.

Hymyäääää.. :D

Raymarinen laitteita joka lähtöön .
Ruuhkaa vältellen olikin siis aika lähteä kotia kohti, toki metrilakupisteen kautta! :D Kaiken kaikkiaan messureissu oli oikein onnistunut. Kivoja ihmisiä, mielenkiintoisia tuotteita ja hyviä kalastus"esityksiä". Ensi vuonna mennään sitten kahdeksi päiväksi, ettei lopu ainakaan aika kesken. Kiitokset vielä kaikille tekstissä mainituille ja muillekin, jotka tulivat päivän aikana moikkaamaan! Kauden alkua odotellen!



Kirj.Jenni
kuvat: Jenni,Sini,Saija (google mainituissa)